Sanan “Erä” merkitys
Erä tarkoittaa rajattua aluetta, eristynyttä paikkaa tai erillistä osaa. Se voi viitata esimerkiksi erämaahan, eränkäyntiin tai erämaaelämään. Erä-sanaa käytetään usein retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen liittyvissä yhteyksissä.
Esimerkkejä käytöstä
- Erämaassa voi kokea täydellistä rauhaa.
- Kävin retkellä erämaassa viime viikonloppuna.
- Eränkäynti on suosittu harrastus Suomessa.
- Erämaata kutsutaan usein Suomen vihreäksi keuhkoksi.
- Kuulin suden ulvovan erämaassa yöllä.
- Eränkävijä nauttii erämaan hiljaisuudesta.
- Metsästäjä vietti erämaassa useita päiviä tarkkaillen eläimiä.
- Erämaa tarjoaa upeita maisemia ja puhdasta luontoa.
- Retkeilijät seikkailivat syvällä erämaassa etsien uusia polkuja.
- Eräopas tuntee jokaisen kulman erämaassa.
- Erämaassa saa kokea todellista luonnonrauhaa.
- Erähenkinen mökki tarjoaa mahdollisuuden rentoutua luonnon keskellä.
- Erämaan linnut täyttivät ilman kauniilla lauluillaan.
- Matkailijat ihastuivat erämaan monipuoliseen kasvillisuuteen.
- Erämaan suot tarjoavat elinympäristön monille harvinaisille lajeille.
- Eräjärvi on kaunis luonnon muovaama vesistö erämaan keskellä.
- Erästäjä asettui odottamaan saalistaan piiloon erämaan suojassa.
- Kalastaja nautti auringonlaskusta erämaajärven rannalla.
- Eräretkillä oppii arvostamaan luonnon tarjoamia lahjoja.
- Eräelämykset jäävät mieleen pitkäksi aikaa.
Synonyymit
- Erämaa: Laaja ja luonnonvarainen alue, jossa ihminen on harvinainen ja luonto säilynyt koskemattomana.
- Eränkäynti: Metsästystä ja kalastusta tarkoittava toiminta.
- Riista: Metsästettävät eläimet ja linnut erämaassa.
- Metsästys: Eläinten metsästämistä saaliiksi.
Antonyymit
- Yhtenäinen: Toimivasti liitetty kokonaisuus, jossa osat muodostavat eheän ja yhtenäisen kokonaisuuden
- Lopullinen: Viimeinen vaihe tai päätepiste, joka sulkee edellisen vaiheen ja josta ei enää jatketa eteenpäin
- Yhdistynyt: Useamman asian tai osatekijän yhdistyminen yhdeksi kokonaisuudeksi
- Kokonainen: Täysi ja ehyt, jossa kaikki osat ovat läsnä
Etymologia
Sanan erä etymologinen alkuperä liittyy todennäköisesti vanhaan germaaniseen kantakieleen, jossa se tarkoitti alun perin metsää tai erämaata. Suomen kielessä erä viittaa nykyään usein erämaahan, eräretkeilyyn tai erämaaluontoon. Sanalla erä on vahva yhteys suomalaiseen luontoon ja perinteiseen eränkäyntikulttuuriin.
akku • superficial • reconciliation • suklaalevy • röntgen • attentive • skarv •