Sanan “Erikoinen” merkitys
Sana erikoinen tarkoittaa jotain poikkeuksellista, erilaista tai epätavallista. Sitä käytetään kuvaamaan jotakin, mikä erottuu joukosta tai poikkeaa normaalista. Esimerkiksi: Tämä on erikoinen tapaus.
Esimerkkejä käytöstä
- Tämä ravintola tarjoaa erikoisen mausteisia ruokia.
- Teatteriesitys oli todella erikoinen kokemus.
- Kaupungilla kuljeskellessa voi löytää erikoisen kauniita rakennuksia.
- Unelmistani löytyi erikoinen yksityiskohta.
- Uusi harrastukseni on melko erikoinen.
- Kesän juhlat sujuivat erikoisen hyvin.
- Viime viikon sääolosuhteet olivat erikoisen vaihtelevia.
- Elämän polku voi olla joskus erikoinen ja mutkikas.
- Kaupungin vilinässä kohtasin erikoisen ystävällisen ihmisen.
- Matkakohde osoittautui erikoisen mielenkiintoiseksi.
- Leivonnainen sai makunsa erikoisesta mausteesta.
- Lukemani kirja oli täynnä erikoisen jännittäviä käänteitä.
- Olen aina pitänyt erikoisista koruista.
- Päivän menu sisälsi erikoisen herkullisen jälkiruoan.
- Kaupungin kujilla kulki erikoisen näköinen kulkukissa.
- Lomamatkalla kohtasimme erikoisen hauskan tilanteen.
- Kohtasin tänään erikoisen rohkean kissan, joka ei pelännyt ollenkaan ihmisiä.
- Erilaisuus tekee maailmasta mielenkiintoisen ja erikoisen paikan.
- Musiikkikappaleessa oli erikoinen rytmi, joka sai minut tanssimaan.
- Rakastan kutoa erikoisen värisiä villasukkia talvea varten.
Synonyymit
- Poikkeuksellinen: Eri tai erilainen kuin muut, tavallisuudesta poikkeava.
- Eksentrinen: Outo, omaperäinen, poikkeava, persoonallinen.
- Eriarvoinen: Eri tai erilainen arvoltaan, tasoltaan tai luonteeltaan.
- Erityinen: Jotain tiettyä, omalaatuinen, erikoislaatuinen.
- Epätavallinen: Tavallisuudesta poikkeava, harvinainen, ei-normaali.
Antonyymit
- Tavallinen: Jotakin yleistä ja tavanomaista, ei erityisen poikkeavaa.
- Normaali: Sellainen, mikä on odotettavissa tai sopivaa tiettyyn tilanteeseen.
- Tylsä: Puuduttava, vähäinen mielenkiintoa herättävä.
- Arkisuus: Arkipäiväisyys, tuttuus eikä mitään erityisen erikoista.
Etymologia
Sanan erikoinen alkuperä on ruotsin kielestä. Se on johdos ruotsin sanasta är, joka tarkoittaa oli, yhdistettynä adjektiivin päätteeseen -koinen. Alun perin sanaa käytettiin tarkoittamaan jotain erityistä, poikkeuksellista tai erilaista.
paragraph • contraband • busy • leuanveto • narrator • citadel • kassakaappi • kuppa • viisari •
