Sanan “Indikatiivinen” merkitys

Indikatiivinen on kieliopillinen termi, joka viittaa verbin perusmuotoon eli tapamuotoon, jota käytetään kertomaan tapahtuvasta tai olemassa olevasta asiasta ilman epävarmuutta tai ehdollisuutta. Indikatiivinen käytetään yleisimmin tosiasioita tai totuuksia ilmaisevissa lauseissa. Esimerkiksi lauseessa Hän menee kauppaan, verbi menee on indikatiivissa.

Esimerkkejä käytöstä

Indikatiivisessa moodissa verbi ilmaisee tosiasioita.
Oppiminen vaatii indikatiivista asennetta ja sitoutumista.
Mikä on indikatiivisen lauseen pääluokka?
Läpikäynti tapahtuu indikatiivisessa järjestyksessä.
Indikatiivinen moodi on yksi suomen kielen verbimuodoista.
Kirjoita lause indikatiivisessa moodissa.
Laulu esitetään indikatiivisella aikamuodolla.
Voitko käyttää indikatiivista moodia tässä yhteydessä?
Indikatiivinen lauseke ilmaisee totuutta tai kuvaa tapahtumia.
Aiheen käsittely on tehtävä indikatiivisella otannalla.
Indikatiivinen ilmaisu sopii parhaiten asiallisiin kertomuksiin.
Tunteiden ilmaiseminen indikatiivisessa muodossa voi joskus aiheuttaa väärinkäsityksiä.
Oletko kokeillut kirjoittaa tekstiä pelkästään indikatiivisessa muodossa?
Indikatiivinen verbimuoto kertoo tekijästä ja tapahtumasta objektiivisesti.
Opiskelija pyysi vahvistusta indikatiiviselle lauseelleen.
Indikatiivinen ilmaisu voi olla hyödyllinen tieteellisessä kirjoittamisessa.
On tärkeää ymmärtää indikatiivisen järjestyksen merkitys kieliopissa.
Voiko indikatiivinen lauseke esiintyä osana monimutkaista rakennetta?
Keskustelu keskittyi indikatiivisiin ilmauksiin ja niiden käyttöön.
Tehokas viestintä vaatii selkeyttä ja indikatiivista ilmaisua.

Synonyymit

Osoittava: Kertoo tapahtuman tai tilan todellisesta olemassaolosta.
Vahvistava: Antaa vahvistuksen tai myöntymyksen jostakin asiasta.
Totuusmuoto: Esittää totuutena pidettävää tietoa.

Antonyymit

Epäindikatiivinen: Ei osoita tietyn asian varmuutta tai totuuden hetkeä.
Konditionaali: Ilmaisee ehdollisuutta tai epävarmuutta tapahtumasta.
Imperatiivi: Käskyttävä muoto, joka ilmaisee käskyn tai kehotuksen.

Etymologia

Sanan indikatiivinen etymologinen määritelmä tulee latinan kielen sanasta indicativus, joka tarkoittaa ilmaisua tai osoittamista. Suomen kielessä indikatiivinen viittaa yleensä verbimuotoon, jolla ilmaistaan tosiasioita, tapahtumia tai olosuhteita.

tumble • Amish • kuppa • saada • toimittaja • mall • baddie • dispersion •